03/06/2026
Nyt oli kollega laittanut niin hienon päivityksen, että pakko jakaa.
Voin käsi sydämellä allekirjoittaa tämän!
Mieti ennen kuin valitat 👍🏻
Sinä joka kiukustut jokaisesta rekasta jonka näet, jokaisesta rekan äänestä jonka kuulet, jokaisesta rekkakuskista.
Et varmaan jaksa lukea tätä K Kanniston kirjoitusta . Minä jaksoin ja kopioin tähän että tietäisit !
Lukusuositus!
"Suomi kulkee dieselillä ja kahvilla"
Suomessa ihmiset kuvittelevat, että yhteiskunta toimii internetillä ja pyhällä hengellä.
Ei toimi..
Suomi toimii dieselillä, kahvilla ja yhdellä ylipainoisella rekkakuskilla nimeltä Make, joka syö huoltoasemalla lihapullia kolmelta aamuyöllä ja yrittää samalla peruuttaa 25-metrisen yhdistelmän lastauslaituriin, joka on suunniteltu lähinnä polkupyörälle.
Suomi on pitkä maa. Niin pitkä, että jos ajat Helsingistä Lappiin, tunnet vanhenevasi matkan aikana ihmisenä.
Suomalainen kun menee kauppaan Stadissa taikka Ivalossa ja ostaa makaronia, vessapaperia tai tarjouskahvia, Hän kuvittelee jotenkin romanttisesti, että tuotteet vain ilmestyvät sinne hyllyyn. Ehkä joku näkymätön logistiikkahaltija teleporttaa ne Prismalle tai Citymarkettiin.
Todellisuudessa ne tulevat sinne dieselillä, Maken diesel käyttöisellä rekalla.
Aivan kaikki..
Maito.
Lääkkeet.
Rakennustarvikkeet.
Olut.
Kissanruoka.
Lihat.
Se yksi avokado, jota kukaan ei ostanut ennen vuotta 2014..
Kaikki nämä edellä mainitut tavarat liikkuvat Suomessa käytännössä kumipyörillä, koska täällä ei ole Keski-Euroopan junaverkkoja eikä jokaisessa kylässä satamaa.
Suomalainen logistiikka muistuttaa enemmän selviytymissarjaa.
Tuo talvinen todellisuus: Marraskuu. On pimeää 19 tuntia vuorokaudesta. Tie jäässä, hirvi väijyy ojan takana, kuin vakuutusyhtiön palkkaama ”tappaja” ja vastaan tulee aura-auto (harvemmin), joka heittää tuulilasiin sellaisen lumimyrskyn, että kuljettaja näkee hetken ajan oman kuolemansa.
Silti tavara liikkuu.
Suomalainen yhdistelmäkuljettaja on muuten erikoinen olento. Hän nukkuu hytissä, kuin sotilas sissiteltassaan, syö huoltoasemilla enemmän säilöntäaineita napaansa, kuin keskiverto laboratoriokoe vie tilansa jääkaapista ja tietää tarkalleen missä päin Suomea saa vielä kahvia, joka ei maistu märältä pahvilta.
Samaan aikaan koko muu yhteiskunta käyttäytyy, kuin raskas liikenne olisi joku kiusallinen yksityiskohta. Kaupungissa kerrostalon Ulla valittaa univajetta, kun Make tulee aamulla klo 5 äänekkään rekkansa kanssa ja peruuttaa alakerran Salen eteen purkamaan maitoja, jotta Ulla saa aamulla tuoretta maitoa aamukahviinsa. Aamulla Ulla saapuu kauppaan ja ihmettelee ääneen ” Miten voi olla taas näin kallista?”
Sillä tavalla. Se tuli rekalla.
”Rekkaliikenteessä” puhutaan vähän eri summista kuin pikkuisen henkilöauton tankkaamisesta. Kun tuhansia kilometrejä viikossa ajavan yhdistelmän polttoainekulut nousevat, se ei jää kuljetusyhtiön ongelmaksi. Se siirtyy tuotteiden hintoihin. Aina. Tavara ei liiku ilmaiseksi.
Jokainen kaupan hinta sisältää jo valmiiksi pitkän ketjun logistiikan ihmisiä, joista kukaan ei oikeastaan haluaisi olla hereillä aamulla kello 4. Siellä on varastotyöntekijä, terminaalityöntekijä, kuljettaja, purkaja, trukkikuski ja joku stressaantunut logistiikkapäällikkö, joka yrittää excelissä estää koko järjestelmää romahtamasta tai ylipainoinen Make hoitaa kaiken tämän..
Sitten poliitikot kertovat lohdullisesti, että ”ei hätää – Ammattidiesel on tulossa vuonna 2028.”
Se kuulostaa vähän samalta, kuin jos hammaslääkäri sanoisi porauksen aikana:
”Hyviä uutisia. Puudutus tulee ehkä kahden tai kolmen vuoden päästä”
Kuljetusala yrittää pysyä hengissä nyt. Ei vuonna 2028. Se on suomalaisessa yritysmaailmassa suunnilleen sama aikajänne kuin ”jos selviämme ydintalvesta”
Ammattidieselistä puhutaan välillä kuin messiaasta, joka laskeutuu pilvistä Scanian hytin katolle ja pelastaa suomalaisen logistiikan.
Todellisuudessa moni yrittäjä miettii lähinnä, onko firmalla enää 2028 olemassa edes toimivaa moccamasteria, kun raskaan kaluston rengassarja maksaa suunnilleen saman verran kuin 90-luvulla pieni rivitalokaksio Jyväskylästä.
Suomalainen logistiikka on vähän kuin suomalainen avioliitto: kallis ylläpitää, jatkuvasti kriisissä, m***a ilman sitä koko elämä hajoaisi viikossa.
Tämän huomaa aina ”lakoissa” tai polttoainekriiseissä. Jos rekat pysähtyvät, Suomi pysähtyy nopeasti. Ensimmäisenä loppuu kahvi. Sitten ihmisiltä loppuu maltti.
Kolmantena joku alkaa hamstrata vessapaperia kuin se olisi uusi valuutta.
Viimeistään siinä vaiheessa ymmärretään äkkiä, ettei yhteiskunta pyöri somevaikuttajien motivaatioreelseillä vaan sillä, että joku ajaa yöllä esimerkiksi Oulusta Vantaalle täysperävaunullisen elintarvikkeita räntäsateessa.
Silti edelleen raskasta liikennettä käsitellään joskus keskustelussa vähän kuin se olisi ilmaston henkilökohtainen vihollinen. Toki päästöjä pitää vähentää ja tekniikka kehittyy, m***a suomalaisessa keskustelussa unohtuu yksi pieni yksityiskohta:
Ilman päästökauppaakin Suomalainen kuljetusyrittäjä elää muutenkin jo valmiiksi sellaisessa taloudellisessa jännitysnäytelmässä, että heikompaa hirvittäisi. Polttoaine, vakuutukset, kalusto, huollot, renkaat, Adblue, verot, palkat, korot ja asiakkaat, jotka haluaisivat kuljetukset halvemmalla kuin vuonna 2009.
Moni kuljetusyrittäjä näyttääkin nykyään siltä, että hän on nukkunut viimeksi Nokian kultavuosina.
M***a silti tavara liikkuu edelleen.
Me emme juuri juhli logistiikkaa. Emme kirjoita runoja täysperävaunuista. Kukaan ei tee romanttisia Netflix-sarjoja terminaalityöntekijöistä Vantaalla. Ilman diesel katkua, logistiikka-alan ammattilaisia tämä maa olisi tyhjä kolmessa päivässä.
Kirjaimellisesti ”finito"
Hyvää viikonloppua!
